Lentopallon muskettisoturit pelikentillä

B-nuorten aluejoukkueiden sm-finaaliturnaus pelattiin Kauhajoen koulukeskuksessa viikonloppuna. Kolmen päivän ajan keskuksen liepeillä hölkättiin aamuauringossa, verryteltiin juoksusuoralla ja venyteltiin pukuhuoneiden lattioilla. Käytävillä raikasi musiikki kannettavista rammareista ja suojamaskien takaa pilkottivat hymyilevät silmät. 

Katsomossa tytöt letittivät toistensa hiuksia, pukkareissa pojat vitsailivat ja majoitustiloissa kaikki nukkuivat sulassa sovussa. Peleihin lähdettiin samanlaiset nauhat tukassa, vauhtiviivat poskissa tai kultaiset kämmenten kuvat trikoissa. Kaikesta huokui yhdessä tekemisen meininki ja vahva me-henki. Kuin muskettisotureista. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. 

Kentän laidalla kannustettiin villisti. Joukkuetoverit taputtivat vimmatusti ja huusivat kilpaa pillinvihellysten kanssa. Yleisön puuttumista ei edes huomannut. Fiilis oli katossa. Ei, se oli kaikkialla. Jokaisessa verkon punoksessa, lentopallon tikkauksessa, lettinauhassa ja pelipaidan kauluksessa. 

Päättäjäistilaisuudessa lentopalloliiton lännen alueen puheenjohtaja Jouni Välimaa totesi, että kausi on ollut haastava koronan takia ja liiton toiminnan kannalta turnaus oli tärkeä. Turnaus, jossa pelaajat olivat keskiössä, mutta erityisesti valmentajat. 

He kannustivat ja rohkaisivat omiaan kuin hermoheikko lokki poikasiaan. Pelottomasti ja siivet levällään. Kaappasivat pelaajan siipiensä suojaan, jos tarve vaati, antoivat luvan myös epäonnistua ja jakelivat ohjeita, joskus tiukastikin, mutta suoraan sydämestä. Eräskin pelaaja tarttui valmentajaansa kaksin käsin päästä ja antoi päälaelle pikku pusun. Nämä urheilijat ja heidän taustajoukkonsa puhalsivat niin vahvasti yhteen hiileen, että kekäleet hehkuivat. Ei ihme, että päättäjäisissä puhuttiin lentopalloperheestä. 

Turnauksen päätyttyä pelaajat olivat antaneet kaikkensa, mutta niin myös kökkäväki. Yksi heistä sanoi ilmoittaneensa lähipiirilleen, että nyt alkoi 24 tunnin radiohiljaisuus. Sinä aikana ei sanaakaan lentopallosta. Ja kuitenkin lähes samaan hengenvetoon porukka puhui jo ensi vuoden tassu-turnauksesta. Niinpä. Rakkaudesta lajiin. 

Hanna Hautala